Topi ojensi minulle ansiomerkin sairaalasängystä, kun kävin katsomassa häntä ensimmäistä kertaa syöpädiagnoosin jälkeen. Silloin tuntui, että sisälläni soi suosikkibiisini ”Shakin’ All Over”: ei ollut kyse vain pitkästä työtoveruudesta, vaan myös ystävyydestä. Tutustuimme jo 80-luvulla, ja sitten vuonna 1995 Topi pyysi mukaan soittamaan. Onhan matkan varrelle mahtunut muitakin orkestereita ja projekteja, mutta 15 vuotta meni kuitenkin yhtäjaksoisesti maestroa säestäessä. En kyllä osannut varautua Keskuskauppakamarin ansiomerkin saamiseen, ei niitä ole lyhyempiin pesteihin tottuneissa muusikkopiireissä vastaan tullut. Ansiomerkki on kotona vitriinissä, mutta kaivan sen sieltä esiin ainakin itsenäisyyspäivänä – kunnianosoituksena niin Topin koko elämäntaipaleelle kuin sille, että sain Kulkukoirana ajaa siitä pitkän pätkän yhteistä keikkabussia.